Turkkilainen van
- historia
- rodun kuvaus
- värigenetiikkaa
- standardi
Kasvatus
- kasvattaja
- pennut
- pentueet
- suunnitelmat
Kissat
- Mikke
- Mimosa
- Miro
- Miska
- kotikissat
Näyttelyt
- tuloksia
- tulevia
Kuvat
- kuvagalleria
- vesileikit
- pukeutuminen
- Heikki Siltalan kissanäyttelykuvia
Linkit
- kissajärjestöjä
- kotisivuja
- kissatarvikkeita
English section
- about me
- my cats
- breeding
- contact
- links

 

Rodun kuvaus

 

Van-kuvio

Turkkilainen van-kissa on aina van-kuvioinen eli valkoinen lukuun ottamatta värillistä häntää ja pään merkkejä. Osalla kissoista on lisäksi yksi tai useampi ylimääräinen väriläiskä raajoissa tai vartalolla. Rotustandardi sallii vanille muutaman tällaisen ylimääräisen läiskän ilman, että sitä pidetään virheenä näyttelyssä. Nenä ja tassujen polkuanturat ovat vaaleanpunaiset.

Ihannevärityksessä häntä on kokonaan värillinen aina tyvestä hännän päähän saakka. Pään merkkien ihanteena on keskilinjan suhteen symmetriset, valkoisen kaistaleen toisistaan erottamat merkit otsalla. Jos merkit ovat suuret eli kissassa on paljon väriä, saattavat merkit mennä otsalta yhteen niin, että standardin vaatima valkoinen välikaistale jää pois. Jos taas kissassa on vähän väriä, saattavat pään merkit puuttua kokonaankin - tällainen kissa ei sovi näyttelykissaksi, vaikka muuten siinä ei olekaan mitään vikaa. Pään merkkejä saattaa olla myös vain yksi tai merkit ovat voineet hajota useiksi epäsymmetrisiksi läiskiksi.

Korvien väristä rotustandardi totesi aiemmin, että korvien tulee olla valkoiset. Tätä sanamuotoa on kuitenkin lievennetty, mutta valkoiset korvat ovat edelleen ihanne. Jos pään merkit ovat isot, ne kuitenkin helposti kiipeävät myös osittain peittämään korvanlehtiä.

Hyväksytyt värit

Turkkilaisella vanilla on kaksitoista hyväksyttyä väriä: kolme perusväriä, kunkin värin diluutiot sekä perus- ja diluutiovärien agouti(tabbykuvioiset)muunnokset. Värillä tarkoitetaan tässä pään merkkien ja hännän väriä, loppuosa kissasta on valkoista.

Kolme perusväriä ovat punainen, musta ja kilpikonna. Kilpikonnavärinen kissa on kissa, jossa on sekä punaista että mustaa, ja tällainen kissa on käytännössä aina naaras. Alkuperäinen standardin hyväksymä väri on punainen, muut värit on hyväksytty myöhemmin. Diluutio eli "laimennus" on perusvärin vaaleampi muoto. Punaisen diluutio on creme, mustan sininen ja kilpikonnan sinikilpikonna.

Edellä mainitut värimuunnokset ovat ns. solideja eli kuviottomia värejä. Jos turkin väri ei ole tasainen vaan siinä on kuvioita (raitoja), puhutaan agoutista. Esimerkiksi mustan värin agoutimuunnos on ruskearaidallinen. Turkkilaisella vanilla agoutiraidat erottuvat pään merkkien pystyraitoina sekä hännän renkaina. Punaiset ja cremet kissat, samoin kuin kilpikonnakissojen punaiset tai cremet alueet, ovat käytännössä aina enemmän tai vähemmän raidallisia, koska myös geneettisesti solidilla kissalla näkyy agoutikuvioita punaisessa turkissa (tästä tarkemmin värien genetiikkaa käsittelevässä osiossa).

Käytännössä kaikki punaiset ja cremet vanit rekisteröidään solideiksi eli kuviottomiksi. Ensinnäkin punasävyisestä kissasta ei voi nähdä, onko se geneettisesti solidi vai agouti, koska raidat näkyvät aina. Toiseksi, koska geneettisesti solidin punaisen tai cremen kissan raidat ovat ns. haamukuvioita, ne saattavat iän myötä haalistua. Kolmanneksi sillä, onko kissa rekisteröity solidiksi vai agoutiksi ei ole merkitystä, koska solidit ja agoutit arvostellaan näyttelyssä samassa luokassa. Kuviolla on merkitystä vain kasvatuksen kannalta, ja kuviollisuus on mahdollista saada selville geenitestillä.

Mustien ja kilpikonnien (ja niiden diluutioiden) agoutimuunnoksilla geneettisen agoutikuvion olemassaolo on kuitenkin on nähtävissä: mustasta tulee ruskearaidallinen (sinisestä siniraidallinen) ja kilpikonnan mustista alueista ruskearaidallisia (sinisistä siniraidallisia). Tällöin on perusteltua myös rekisteröidä tällä tavalla mustan/sinisen värin suhteen raidalliset kissat aina agoutikuvioisiksi.

Silmien väri

Hyväksyttyjä silmien värejä on kolme: oranssi (tai oikeammin kuten standardi sanoo "light amber" eli vaalea meripihka), sininen ja erivärisilmäinen (toinen silmä meripihkan värinen ja toinen sininen, engl. odd-eyed). Meripihkanväriset silmät ovat, varsinkin kissan ikääntyessä, usein vihreään vivahtavat, vaikka vihreää ei pidetäkään toivottavana värinä.