Turkkilainen van
- historia
- rodun kuvaus
- värigenetiikkaa
- standardi
Kasvatus
- kasvattaja
- pennut
- pentueet
- suunnitelmat
Kissat
- Mikke
- Mimosa
- Miro
- Miska
- kotikissat
Näyttelyt
- tuloksia
- tulevia
Kuvat
- kuvagalleria
- vesileikit
- pukeutuminen
- Heikki Siltalan kissanäyttelykuvia
Linkit
- kissajärjestöjä
- kotisivuja
- kissatarvikkeita
English section
- about me
- my cats
- breeding
- contact
- links

 

Värigenetiikkaa

 

Tällä sivulla tarkastellaan kissan värien genetiikkaa siltä osin, mitä turkkilaisten vanien värien periytymisen ymmärtämisen osalta on tarpeen. Siten tässä ei käsitellä sellaisia värimuunnoksia, joita turkkilaisilla vaneilla ei esiinny (esimerkiksi suklaa, hopea ja naamiovärit).

 

Van-kuvio ja valkolaikku-geeni

Vaikka turkkilainen van yleisilmeeltään valkoinen, se on geneettisesti väriläiskiensä värinen kissa, jonka väri kuitenkin suurimmaksi osaksi peittyy valkoisen alle. Värin peittymisen aiheuttaa epätäydellisesti dominoiva (vallitseva) valkolaikkugeeni S.

Kissassa, joka on homotsygootti resessiivisen alleelin suhteen (ss), ei ole lainkaan valkoista. Jos kissa on heterotsygootti (Ss), karkeasti ottaen alle puolet kissan turkista on valkoisen peitossa - valkoista voi olla vain vähän tai sitten esimerkiksi kissan tassut, mahanalus ja rinta ovat valkoiset. Homotsygoottisena esiintyessään dominoiva alleeli (SS) aiheuttaa sen, että kissassa on paljon valkoista. Van-kuvioinen kissa on tällainen valkolaikkugeenin dominoivan alleelin suhteen homotsygootti (SS) yksilö.

Valkoisen värin määrä kuitenkin vaihtelee, sillä valkoisen määrä on ns. polygeeninen ominaisuus eli sitä säätelevät muutkin kuin tämä yksi geeni. Siksi valkoisen määrä ei ole homotsygoottisenkaan kissakannan sisällä vakio, vaan voi vaihdella paljonkin yksilöiden välillä. Niinpä voi syntyä myös turkkilaisia vaneja, joilla on paljonkin ylimääräistä väriä vartalollaan. Toinen mahdollinen ääripää on kokonaan valkoinen turkkilainen van.

 

Turkkilaisen vanin värittyneisyyden asteen vaihtelua: päässä runsaasti väriä tai ei väriä ollenkaan. Kuvat Heikki Siltala.

 

Perusvärin määräytyminen: punainen vai musta?

Perusvärin määräytymisen taustalla on punainen geeni O, joka periytyy X-kromosomissa. Jos kissalla ei ole punaista geeniä, se on perusväriltään musta. Naaraan sukupuolikromosomit ovat XX, uroksen XY. Niinpä naaras voi olla OO eli punainen, Oo eli kilpikonna (kaksivärinen, puna-musta) tai oo eli musta. Uros voi vastaavasti olla OY eli punainen tai oY eli musta. Uros ei voi olla kilpikonna, koska sillä on vain yksi X-kromosomi. Joskus hyvin harvoin voi kuitenkin syntyä kilpikonnanvärisiä kissauroksia. Tällöin on kuitenkin kyse joko kromosomipoikkeamasta (sukupuolikromosomit XXY) tai ns. kimerismistä, jolloin osassa soluista on perintötekijöinä OY ja osassa oY esimerkiksi sikiönkehityksen aikana tapahtuneen mutaation seurauksena.

Punainen naaras periyttää jälkeläisilleen aina O:n eli X-kromosomin, jossa on punainen geeni. Vastaavasti musta naaras periyttää aina o:n eli X-kromosomin ilman punaista geeniä. Kilpikonnavärinen naaras voi periyttää kumman vaan. Vastaavasti punainen uros voi periyttää joko O:n (jolloin jälkeläisestä tulee joko punainen tai kilpikonna tyttö, riippuen siitä, saako se emoltaan O:n vai o:n) tai Y:n (jolloin jälkeläisestä tulee poika, jonka väri määräytyy sen mukaan, mitä se saa emoltaan). Musta uros voi periyttää o:n (jolloin jälkeläisestä tulee joko kilpikonna tai musta tyttö riippuen siitä, saako se emoltaan O:n vai o:n) tai Y:n (jolloin jälkeläisestä tulee poika jonka väri määräytyy sen mukaan, mitä se saa emoltaan).

Esimerkki: Naaras on kilpikonna ja uros punainen. Naaras on siis genotyypiltään Oo (periyttää joko O:n tai o:n) ja uros OY (periyttää joko O:n tai Y:n). Mahdolliset jälkeläisten saamat yhdistelmät ovat OO, oO, OY ja oY, eli yhdistelmästä voi syntyä punaisia ja kilpikonnanvärisiä tyttöjä sekä punaisia ja mustia poikia.

 

Mustavalkea ja punavalkea turkkilainen van -uros. Kuvat Heikki Siltala.

 

Diluutio: creme ja sininen

Diluution eli perusvärin vaalenemiseen vaikuttaa diluutiogeeni. Resessiivisesti eli peittyvästi periytyvä alleeli d aiheuttaa perusvärin vaalenemisen. Alleelin vaikutuksesta väripigmentti jakautuu karvoissa epätasaisesti ja karvoihin jää pigmentittömiä kohtia. Tällöin punainen väri laimenee cremeksi, musta siniseksi ja kilpikonna sinikilpikonnaksi. Jotta diluutioalleelin vaikutus tulisi näkyviin, pitää kissan olla homotsygootti (dd). Siten diluutioalleeli pitää saada molemmilta vanhemmilta, eli vanhempien pitää olla joko diluutioita (dd) tai heterotsygootteja diluution kantajia (Dd). Koska diluution aiheuttava alleeli on resessiivinen, ei normaalivärisestä (eli ei-diluutio) kissasta voi silmällä nähdä, onko se heterotsygootti (Dd) vai homotsygootti (DD). Siten kaksi normaaliväristä kissaa voi saada diluutiojälkeläisen, jos molemmat vanhemmat ovat diluution kantajia.

 

Agouti ja tabby

Kissan iholla melanosyytit tuottavat melaniinia eli väripigmenttejä, jotka tekevät myös karvoista värillisiä. Pigmenttejä on kaksi erilaista: eumelaniini ja feomelaniini. Eumelaniini aiheuttaa tumman (mustan tai tummanruskean) ja feomelaniini vaaleamman, punertavan sävyn.

Agoutigeenin tuottama agoutiproteiini aiheuttaa eumelamiinin tuotannon vaihtumisen feomelamiiniin kesken karvan kasvun, jolloin yksittäisestä karvasta tulee kahden erivärisen pigmenin raidoittama ja kissasta yksivärisen sijaan kuviollinen. Kuvioinnin aiheuttama alleeli A on dominoiva, siten sekä perimältään homotsygootti (AA) että heterotsygootti (Aa) kissa on ilmiasultaan kuviollinen. Agoutigeenin mutaatio, resessiivinen alleeli a tuottaa homotsygoottisena (aa) esiintyessään normaalin agoutiproteiinin sijaan proteiinia, joka ei vaikuta karvojen raidoittumiseen. Tällöin karva on kauttaaltaan eumelamiinin värjäämä ja kissa tasavärinen eli solidi. Mustamerkkiset vanit ovat perimältään ei-agouteja eli aa, kun taas ruskearaitamerkkiset vanit ovat perimältään agouteja, joko Aa tai AA.

Punaisissa väreissä agoutiproteiini käyttäytyy kuitenkin eri tavalla. X-kromosomissa periytyvä punainen geeni O aiheuttaa nimittäin sen, että eumelaniinin ja feomelaniinin sijaan melanosyytit tuottavatkin pelkästään punaisen värin aiheuttamaa feomelaniinia. Tällöin syntyy ero mustapohjaisiin väreihin verrattuna: sekä agoutikissan (AA tai Aa) normaali agoutiproteiini että geneettisesti solidin kissan resessiivisen alleelin (aa) tuottama proteiini aiheuttavat feomelaniinin värjäämän karvan raidoittumisen, eli punasävyinen kissa on aina raidallinen, olipa se sitten perimältään agouti tai ei. Toiset yksilöt ovat selkeämmin raidallisia kuin toiset, ja varsinkin pitkäkarvaisilla kissoilla kuvio saattaa olla melko huomaamaton. Samoin raidallisuus saattaa himmentyä iän myötä ja vanhan kissan punaiset tai cremet alueet näyttävät lähes tasavärisiltä.

Tämä punaisen värin raidallisuus on tärkeä huomio vanien kannalta, koska punainen on niin yleinen väri vaneilla. Käytännössä kaikki viime aikoina Suomessa syntyneet mustat, siniset ja kilpikonnakissat ovat mustilta eli eumelamiinin värjäämiltä alueiltaan solideja (aa). Siispä on oletettavaa, että vaikka kaikki punaiset ja cremet samoin kuin kilpikonnat ja sinikilpikonnat vanit ovat punaisilta alueiltaan raidoittuneita, ne ovat kuitenkin todennäköisesti perimältään solideja, eivät agouteja.

Tabbygeenit määräävät sen, millainen raitakissan (agoutin tai punasävyisen solidin) kuviosta tulee: klassinen tabby, tiikeri, täplikäs tai ticked tabby. Käytännössä vaneilla näillä eri kuvioilla ei ole sen kummempaa merkitystä, koska kissan vartalo on valkoinen jolloin tabbykuvio ei näy ja toisaalta tabbykuvion määrittäminen pelkästään pienistä värillisitä läikistä otsalla on käytännössä mahdotonta.

 

Turkin pituus

Karvan pituuden määrää geeni L. Dominoiva alleeli L tekee turkista lyhyen. Siten pitkäkarvaiset kissat, kuten vanit, ovat homotsygootteja resessiivisen alleelin suhteen (ll). Karvan pituuteen vaikuttavat kuitenkin muutkin geenit, joten siinä esiintyy vaihtelua rotujen ja yksilöiden välillä.